PERMANENTTI MOLEMPIIN PÄIHIN

Sain kutsun juhliin Teinibileet-teemalla. Osallistuvien toivottiin pukeutuvan oman teinityylinsä mukaisesti. Hetkeksi hullaannuin ajatuksesta olla oman elämäni Madonna, kunnes muistin, että en ollut sitä teininäkään, vaikka rouvan biiseistä diggailin.

Päätin pitää investoinnit kurissa ja löytää autenttisen asukokonaisuuden vaatekaapistani. Ilokseni ja kauhukseni se löytyikin. Yhden juhlahankinnan kuitenkin tein. Ostin hiuslisäkkeen. Ensin sekin tuntui turhuudelta, mutta sitten ajattelin, että kyllä synteettisistä kiehkuroista saadaan iloa myöhemminkin, joko minun tai jonkun muun päässä.

Juhlalookin suunnittelu oli myös hyvä hetki muistella omia kutrejaan vuosien varrella. Tyylejä on riittänyt: otsakahva, kerroksittain kiharoita, lähes siili, pitkä liiska, raitoja, punaista, tätitupeerauksia ja itse värjättyä harmaata (paketissa luki hopeanvaalea).

Kotivärjäykseen en enää sorru, sillä on asioita, jotka on hyvä jättää ammattilaisten käsiin. Olen sitä mieltä, että kampaaja ja gynekologi ovat naisen parhaat ystävät. Kumpikin on hyvä olla olemassa, ja säännöllisesti tavattuina nämä asiantuntijat lisäävät kokonaisvaltaista hyvinvointia.

Kampaajan kanssa ystävystyn helposti. Leikkuun ja värjäyksen lomassa ehdin avautua asioistani, ja ehkä joskus muistan kysyä kampaajankin kuulumisia. Johtuuko hyvän kemian kokemus siitä, että kampaaja ei pääse pakoon, vaan joutuu kiltisti kuuntelemaan? Vai kenties siitä, että hiustenhoito on hemmottelua myös sielulle? ”Jos peset mun pään, mä kerron sulle salaisuuden…” Ihmettelen, miksi lapset kiukuttelevat hiustenpesua, eivätkä nauti siitä luksuksesta, että joku toinen pesee hiukset heidän puolestaan.

Kampaajat ovat gynekologien tavoin ensimmäisiä, jotka havaitsevat asiakkaansa raskauden. Lörpöttelyn ohella syynä ovat ponnarit. Jokin käsittämätön voima ajaa naiset kasvattamaan niskasykeröitä heti positiivisen raskaustestin jälkeen.

Intiimin suhteen takia kampaajaa voi olla äärimmäisen hankala vaihtaa. Itse olen sen yleensä tehnyt vain jonkinlaisen pakon edessä, kuten jommankumman muuton tai kampaajan alan vaihdon saattelemana.

Gynekologiakaan ei vaihda mielellään, kun hyvän löytää. Olen pitänyt nämäkin suhteet pitkinä, mutta asiallisina. Gynekologini ovat minulle tärkeitä ihmisiä, koska ovat nähneet vauvojeni kuvat ennen ja jälkeen syntymien. Minulla on myös gynekologiystävä, mutta hänen kanssaan juorutessa pidän mieluummin housut jalassa, enkä jauha kaiken aikaa naistenvaivoja.

Pääasiat kuntoon

”Äiti, miksi ei saa olla karvoja?” kysyi kuusivuotias nähtyään bikiniliuskamainoksen. En oikein osannut vastata.

Nykyisin pidetään suorastaan kansalaisvelvollisuutena trimmata ylä- ja alakertaa. Vaan näin ei ole aina ollut. Joskus männä vuosina kaksi naispuolista työkaverusta päätti vauhdikkaan laivaseminaarin paluumatkalla piristäytyä laivan kampaamossa. He marssivat paikalle, ja toinen sanoi kuuluvalla äänellä: ”Permanentti molempiin päihin.” Sitäkös sitten naurettiin ja pitkään.

Olisihan se hyvä hoitaa yläpään ja alapään asiat samalla kerralla. Siinäpä liikeideaa kauneussalonkeihin ja yksityisklinikoille. On sitä taidettu jossain jo kokeillakin.