Omanlaista Joulua!

Käperryn muutamaksi päiväksi omaan jouluuni. Toivon, että jokainen voi viettää sitä tavallaan. Ei se yleensä ihan niin vaarallinen ole kuin muumit pelkäsivät…

En lähettänyt tänä(kään) vuonna yhtään joulukorttia. Sen sijaan lahjoitin pienen summan muutamalle hyväntekeväisyysjärjestölle.

Ystäville, sukulaisille, tuttaville, asiakkailleni ja lukijoilleni lahjoitan jälleen tämän minulle tärkeän tarinan. Kun olin lapsi, isäni oli erään sanomalehden päätoimittaja. Hän kirjoitti lehden joulunumeroon joka vuosi saman pääkirjoituksen, joulusadun.

Pääkirjoitus Ihan Pienille Tytöille ja Pojille

Olipa kerran aivan pieni tyttö, joka oli aivan Sinun kokoisesi ja ikäisesi. Hänen nimensä taisi olla Maria. Tai Maija, en kuullut aivan tarkasti.

Eräänä päivänä hän halusi tietää täsmällisesti Yhden Kaikkein Tärkeimmistä Asioista. Siksi hän kirjoitti suuren suuren sanomalehden suuren suurelle päätoimittajalle. Se sanomalehti oli ainakin yhtä suuri kuin tämä, jota juuri luet. Ja sen suuren suuren sanomalehden päätoimittaja oli ainakin yhtä suuren suuri kuin tämän lehden päätoimittaja.

Onko Joulupukki olemassa, Maija kysyi kirjeessään, jonka hän oli ajatellut Herra Toimittaja -palstalle. Päätoimittaja vastasi henkilökohtaisesti. On Maija, aivan varmasti.

Maija ei kuitenkaan tyytynyt tähän vaan kirjoitti toisen kirjeen. Onko tonttuja olemassa. Entä keijukaisia. Päätoimittaja vastasi: On Maija, aivan varmasti on. 

Mutta Maija lähetti vielä kolmannen kirjeen ja kysyi, missä on keijukaisia, tonttuja ja missä Joulupukki.

Ja arvatkaapas hyvät Tytöt ja Pojat, miten vastaus kuului. Se kuului näin: Sinun sydämessäsi Maija.

Tämä joulusatu kerrottiin ensimmäisen kerran tässä lehdessä kauan kauan sitten. Vuonna 1898. Sinun mummosi mummon eläessä.

Kerrothan Sinä tätä satua eteenpäin. Kerrothan.

Rauno Velling

päätoimittaja”

”He koristelivat sen kesäpuutarhan näkinkengillä ja Niiskuneidin helminauhoilla. He poimivat salongin lampusta kristallit ja ripustivat ne oksille. Latvaan he asettivat punaisen silkkiruusun, jonka Muumimamma oli saanut Muumipeikon isältä.”
(Tove Jansson, Kuusi, WSOY 1964)