KELAN VEDÄTYS ON NAURETTAVAA

KELAN VEDÄTYS ON NAURETTAVAA

Olipa kerran mainosmies, joka sai potkut. Siinä ei tietenkään ole mitään ihmeellistä. (Näyttäkää minulle mainosmies, joka ei ole koskaan saanut potkuja.) Tarina kertoo, että tämä kyseinen mainosmies ei tohtinut kertoa vaimolleen työsuhteensa tilaa, vaan läksi aamuisin salkkuineen muka töihin. Varsin surullista. Tarina ei kerro, kuinkas sitten kävikään.

Muka töissä käyminen ja valtion puijaaminen voi myös kirvoittaa hulvattoman hassuttelun ja paljon naurua. Näin ainakin Elannon näyttämön toteuttamassa näytelmässä Ilmasta rahaa, jota katsomaan sain kutsun. Tässä Jarmo Hämerannan ohjaamassa teatterikappaleessa sähkölaitoksen työntekijä Erkki Joutsen ei halua kertoa potkuistaan vaimolleen Liisalle. Erkki alkaa rahoittaa elämäänsä huiputtamalla Kelaa erinäisillä tukihakemuksilla ja keksityillä alivuokralaisilla. Rahaa alkaa tulla liiankin helposti. Homma lähtee lapasesta, kun Kelan tarkastaja Jenkanen saapuu käymään Joutsenilla.

Päätin ottaa erään teini-ikäisen teatteriseuraksi, koska: A) halusin hänen näkevän, että teatteria voi harrastaa aikuisenakin, B) koin tärkeäksi raottaa verhoa aikuisten julmaan maailmaan potkuineen ja Kela-lomakkeineen, mutta tehdä sen turvallisen lempeässä tunnelmassa, C) teatterissa on kivaa käydä kaksin, jotta voi puida kokemusta väliajalla ja kotimatkalla.

Farssi on vaativa laji

Parhaimmillaan näytelmän kiihkeä vauhti vei minut samoihin tunnelmiin kuin Marilyn-klassikot Piukat paikat ja Kesäleski. Ovia avattiin ja suljettiin, toinen toistaan kummallisempia hahmoja säntäili edestakaisin, peruukkeja puettiin ja pakaroita puristeltiin.

”Mä sekotan välillä noi tyypit”, seuralaiseni totesi. Aivan! Siinäpä jutun juoni, yleinen sekavuus joka suuntaan. Mietin, millainen vuokaavio käsikirjoittajalla on ollut, että on kyennyt pitämään langat käsissä itse sekoittamatta, kuka on kuka, ken tekeytyy yhdeksi ja/tai luullaan toiseksi/kolmanneksi.

Kun kerroin ohjaajatutulleni mitä tuli nähtyä, hän kysyi, oliko kappale Cooneyn (yleensä toimivat farssit kuulemma ovat). No, olihan se, mutta en äkännyt sivistymättömyyttäni kysyä, tarkoittiko hän isä Ray Cooneyta vai poika Michael Cooneyta. Näytelmä Cash on Delivery on pojan kynästä, ja sen on suomentanut Sami Parkkinen.

Ohjaajatuttuni heitti ilmoille myös kysymyksen, miksi meillä ei osata kirjoittaa hyviä farsseja. Ilmeisesti siihen tarvitaan reippaasti neroutta ja ripaus hulluutta.

Elannon näyttelijäkaarti suoriutui haastavasta käsikirjoituksesta kunnialla, sillä mehän todellakin nauroimme ääneen. Itseäni miellyttivät erityisesti ilmeikäs Toni Sarin Erkki Joutsenena sekä pitkän harrastajauran tehnyt Göran Rosenberg Yrjö-setänä.

Tyhy-iltamista voimaa

Kela on ihmisen välttämätön paha, joka tuottaa satunnaisesti iloakin. Ahdinko voi kuitenkin houkutella kenet tahansa pois kaidalta tieltä. Toisilla kehvelöinti on verissä ja aina pitää yrittää vedättää. Näitä Kelan kusettajia jää myös kiinni.

Minun teki kerran mieli vähän testata prosessia, kun ent. heila, nyk. puoliso, muutti kotiini ennen yhteisen asunnon löytymistä. Alle kahdessa viikossa Kela halusi tietää, syömmekö samasta jääkaapista tositarkoituksella, sillä silloin en olisi oikeutettu lapsilisän yksinhuoltajakorotukseen. Jätin testaamatta ja ilmoitin, että rakastan rakastan. Metkaa silti, että vuosia aiemmin, kun todellakin olin oikeutettu korotukseen, minun piti asia ihan itse selvittää.

Näinä jokamiehen potkujen kulta-aikana luulisi Kelassa hommia riittävän. Ehdotan, kaikella rakkaudella, että Kela järjestäisi Tyhy-illan työntekijöilleen ja lähtisi katsomaan Ilmasta rahaa oikein porukalla. Veikkaan, että saisivat hyvät naurut ja voimaa käsitellä meidän tavallisten kuolevaisten hakemuksia, todellisia tai tekaistuja.

Kuvassa ovesta pärähtää tällä kertaa hautausurakoitsija Yli-Kirkkaala (Elisa Kauppila), kun Erkki Joutsen (Toni Sarin) ja Jorma Rusanen (Taneli Nordberg) ovat siirtämässä sivuun kuolleeksi epäilemäänsä Yrjö-setää, vai sittenkin puusta pudonnutta metsuri Rusasta…

Kuva: Jarmo From