Kahisevaa ovista ja ikkunoista

Kävin katsomassa Elannon näyttämöllä Sébastien Thiéryn näytelmän ”Ovista ja ikkunoista”. Ohjelmalehtisessä ohjaaja Jarmo Hämeenranta pohtii, mihin lokeroon näytelmän voisi laittaa. Hän päätyy kutsumaan kappaletta hybridinäytelmäksi. Se on oivallinen määritelmä, sillä minuakin kovasti naurattanut esitys kiihtyy kiihtymistään ja saa karmean lopun (en kerro millaisen).

Tarinassa pariskunta löytää asunnostaan yllättäen merkittäviä summia rahaa. Onnenpotku nostaa pintaan epäilyjä toisen rehellisyydestä ja arvomaailmasta. Aluksi seesteiseltä parilta vaikuttanut aviomies ja vaimo päätyvät toistensa pahimmiksi vihollisiksi.

Tätä teemaa on myös Anna-Leena Härkösen ”Kaikki oikein” -kirjassa, jossa painitaan lottovoiton herättämissä ongelmissa. Kirja oli viihdyttävää lukemista, mutta ei suosikkini Härkösen tuotannosta.

Monopolin rahulit

Näytelmän alkupuolella pähkin, onko näyttelijöiden kourissa ihan oikeaa pätäkkää. Seteleiden lisääntyessä ymmärsin, että ei sentään. Muistin mainostoimistovuosiltani varoituksen, että värikopiokoneella ei voi kopioida seteleitä. Näytelmän jälkeen varmistin asian naispääosaa esittäneeltä Eija Kankareelta. Kyseessä oli rehellinen painotyö.

Minä varastin pienenä Monopolin rahat omaan käyttööni. Sain tuntea nahoissani, että pelin ulkopuolella rikastuminen ei tuonut hotellia Erottajalta tai muutenkaan tehnyt onnelliseksi (isosisko suuttui). Pidän tekoani kuitenkin viattomampana kuin Afrikan tähden syömistä (ystäväni lapsi teki sen).

Näytelmää katsoessani herkuttelin hetken ajatuksella, millaisen lottopotin haluaisin ja mihin sen käyttäisin.

Olisiko sopiva summa sellainen:

  1. että pääsisin eroon asuntolainasta? Toisaalta, voisihan sitä vähän enemmän tulla, että saisi saman tien isomman asunnon…
  2. että voin ostaa lapsillenikin omat asunnot? Toisaalta, sittenpähän laiskistuvat ja luulevat kaiken tulevan helposti tässä maailmassa…
  3. että ei tarvitsisi tehdä enää töitä? Toisaalta, minähän nautin työstäni!

En taida aloittaa lottoamista.

Harrastajateatteria tosissaan

Sen verran vielä harrastajateatterin puolesta, että menkää hyvät ihmiset katsomaan! Minä käyn teatterissa todennäköisesti useammin kuin keskiverto suomalainen, eli monta kertaa vuodessa. Ammattilaiset ovat ammattilaisia, mutta harrastaakin voi tosissaan ja olla lajissa hyvä.

Roolittajille vinkiksi, että harrastajanäyttelijöissä on helmiä, joista on varmasti isommillekin areenoille. Jos TV-sarjojen tutut naamat kyllästyttävät tai mainosspiikkeri kuulostaa sketsihahmolta, niin ei kun poimimaan harrastajapiireistä!

Jos kiinnostuit näytelmästä, kurkista jäljellä olevat näytökset täältä

ovista-ja-ikkunoista

Elannon näyttämöllä kylvetään rahassa ja heilutaan kirves kädessä. Ei heikkohermoisille. Kuvassa Henna Karjalainen, Juho Tuominen, Kalle Suomi ja Eija Kankare (sylissä). Kuva: Mailis Kriikku