Joulu on taas

Luulin kirjoittavani tänne tänä vuonna turinoitani paljon useammin, mutta olen ollut onnekas ja aikani on mennyt muun kirjoittamiseen.

Taakse jäävään vuoteen on mahtunut suuria ilon ja onnen hetkiä, mutta myös pelkoa, epävarmuutta ja suruakin. En valita, koska monelle ystävälleni on kaadettu vastoinkäymisiä enemmän kuin on edes kohtuullista.

Kaikessa hankaluudessaan tätäkin vuotta on tarvittu. Olen oppinut paljon todellisesta ystävyydestä. Siitä olen kiitollinen.

Joulu tuli taas jotenkin ihan liian aikaisin. Joulukortitkin jäivät kirjoittamatta, mutta kuulemani mukaan Suomen Posti jakaa joitakin onnettomia, kolme vuotta sitten lähettämiäni kortteja nyt pienellä viiveellä.

Ja onhan meillä joulusatu… Kun olin lapsi, isäni oli erään sanomalehden päätoimittaja. Hän kirjoitti lehden joulunumeroon joka vuosi saman pääkirjoituksen, joulusadun.

Hyvää joulua ystävät!

 

Pääkirjoitus Ihan Pienille Tytöille ja Pojille

 Olipa kerran aivan pieni tyttö, joka oli aivan Sinun kokoisesi ja ikäisesi. Hänen nimensä taisi olla Maria. Tai Maija, en kuullut aivan tarkasti.

Eräänä päivänä hän halusi tietää täsmällisesti Yhden Kaikkein Tärkeimmistä Asioista. Siksi hän kirjoitti suuren suuren sanomalehden suuren suurelle päätoimittajalle. Se sanomalehti oli ainakin yhtä suuri kuin tämä jota juuri luet. Ja sen suuren suuren sanomalehden päätoimittaja oli ainakin yhtä suuren suuri kuin tämän lehden päätoimittaja.

Onko Joulupukki olemassa, Maija kysyi kirjeessään, jonka hän oli ajatellut Herra Toimittaja -palstalle. Päätoimittaja vastasi henkilökohtaisesti. On Maija, aivan varmasti.

Maija ei kuitenkaan tyytynyt tähän vaan kirjoitti toisen kirjeen. Onko tonttuja olemassa. Entä keijukaisia. Päätoimittaja vastasi: On Maija, aivan varmasti on.

Mutta Maija lähetti vielä kolmannen kirjeen ja kysyi, missä on keijukaisia, tonttuja ja missä Joulupukki.

Ja arvatkaapas hyvät Tytöt ja Pojat, miten vastaus kuului. Se kuului näin: Sinun sydämessäsi Maija.

Tämä joulusatu kerrottiin ensimmäisen kerran tässä lehdessä kauan kauan sitten. Vuonna 1898. Sinun mummosi mummon eläessä.

 Kerrothan Sinä tätä satua eteenpäin. Kerrothan.

 Rauno Velling

päätoimittaja”