Hevinsoittaja katolla

Hevinsoittaja katolla

Remontit seuraavat minua. Uusia ikkunoita toivoinkin, sillä meillä oli viime talvena jäätä ikkunalaudoilla – sisäpuolella.

Nyt kotitaloni osalta ikkunaremontti alkaa olla pulkassa. Tätä kirjoittaessa ikkunanpesijä on vihdoin saapunut tekemään urakkaan kuuluvan loppusilauksen. Tosin pirtsakka pesijätär mainitsi, että tänään ”pojat maalavat majaa ulkoa”, ja näin ollen ikkunat tulevat taas likaisiksi. Tuskin he kuitenkaan tänään aloittavat, sillä mikään ei ole tähän mennessä tapahtunut sovitussa aikataulussa.

Evakkoon

Härdelli alkoi alkukesästä taloyhtiön sähköremontilla. Nyt jälkikäteen voin todeta, että se meni melko kivuttomasti. Tietysti kotikonttorissa työskentelevälle jatkuva ramppaaminen, poraaminen, asennustyö, sähkökatkot ja yllättävät netin kaatumiset olivat hiukan häiritseviä. Useampana päivänä seuranani oli laulava sähkömies – tangoprinssiainesta! Kestin, vaikka en mielelläni kuuntele musiikkia kirjoittaessani. Sähkömiesten kanssa meillä oli sentään yhteinen kieli, vaikka en sähköistä mitään ymmärräkään.

Pahimpina päivinä pakenin sukulaiseni työhuoneeseen toiseen kaupunginosaan. Kesken puhelinhaastattelun huomasin tuijottavani menninkäistä muistuttavaa partasutia silmiin. Hän teki työtään ikkunaruudun toisella puolella ja viritteli pressua remontoitavan sisäpihan ylle.

Maaseudun rauhaan

Myönsin itselleni kesäloman ja läksin perheen kanssa mökille. Ajattelin keskittyä rentoutumiseen ja pöytälaatikkokäsikirjoitukseni työstämiseen.

He saapuivat aamuseitsemältä. He purkivat katon. He soittivat HEAVY METAL-MUSIIKKIA!!!!

Ilmeisesti vanhojen kattotiilien viskely on vauhdikkaampaa Nightwishin tahtiin, mutta minun rauhani oli mennyttä, kun möly punki tupaan leivinuunin hormista. Toisen päivän AC/DC:n Thunderstruck sopi tylsään keksi-ikäiseen makuuni jo paremmin.

Kävimme perheen kanssa välillä kaupungissa. Sillä aikaa työmiehetkin kävivät jossain, ilmeisesti lomalla. Palasimme mökille heidän seurakseen seuraaviin työvaiheisiin. Purkuvaiheen jälkeen kattokassiset siirtyivät yllättäen Iskelmäradion tarjontaan. Pidin korvatulppia ja yritin etsiä pöytälaatikkoa, johon mahtuisin itsekin.

Back in business

Oletin, että ikkunaremontti hoituisi kotiosoitteessa jouhevasti sillä aikaa kun lomailen poissa tieltä. Ajatus kodistamme aukot avoinna, täynnä vierasta väkeä, tuntui ikävältä. Sukulaistyttö ja isoäiti olivat yhden soiton päässä stand by -tilassa, valmiina yllätysratsiaan, vaikka ei meillä mitään erityisen arvokasta olekaan.

Aikataulut paukkuivat, ja sain ikkunaryhmän vauhdittamaan työtäni suloisen arjen alettua. He tulivat ilmoittamatta ja eivät tulleet ilmoitettuaan.

Vihdoin saimme uudet ikkunat, kahvat ja sälekaihtimet. Nyt sitten pesunkin. Mutta koska pesijät eivät tulleet sovittuna päivänä, hermostuin ja raastoin kostoksi (kenelle?) kappaleen seinäboordia alas. Kyseinen huone oli aiemmin pikkutyttöjen paratiisi, jossa Laura Ashleyn perhoset lentelivät katonrajassa, mutta nyt eri käytössä. Olin suunnitellut perhosten häätöä jo vuoden, ja nyt ryhdyin toimeen mielenhäiriössä.

Homma jäi tietysti kesken, koska se oli hankalaa. Kammoan korkeutta, boordi irtosi pieninä palasina ja vei maalia mennessään. Seinä tuli pölystä ja vedestä raidalliseksi. Jatkan jonain päivänä.

Varmaa on, että ensi talvena meillä ei ole jäätä sisällä. Talvehtivatko pinkit perhoset kodissani, jää vielä nähtäväksi.